Keikkamuistelmat – Osa 18

Trubaduurin työ on melko fyysistä huhkiessa lavalla ja imitoidessa koko bändiä, mutta myös psyykkistä huomion keskipisteenä ja täyden vastuun ottajana. Urheilusuorituksena noin neljä settiä päivässä alkaa olla semmonen ehdoton maksimi. Minulla henkilökohtaisesti on sellainen äänen laatu, että se on matala ja painavasti liikuteltava, mutta myös samalla kestävä. Olen laulanut kymmeniä ja taas kymmeniä keikkoja flunssassa, mutta ääni ei ole koskaan loppunut tai lähtenyt.

Lue lisää…

Keikkamuistelmat – Osa 17

Kun en ole muistanut vielä mainita muistelmia tehdessäni, niin mainitsen nyt, että tarinat joita kerron eivät ole jättäneet traumaa tai henkilöt, jotka esiintyy tarinoissa, en muistele pahalla. Itseäni kokemukset lähinnä hymyilyttävät nykyään ja jos joku itsenä täältä tunnistaa, niin kaikella rakkaudella kirjoitan.

Lue lisää…