Ohjelmatoimisto oli myynyt EL Duolle kaksi kylpyläkeikkaa savoon ja vielä perättäisinä iltoina, tiistaiksi ja keskiviikoksi. Se taisi olla syksy 2008 tai -09. Ohjelmatoimisto oli myös luvannut, että keikkaa tulee olemaan jatkossakin valtavasti. EL Duon juttu oli siis ”poppia ja rokkia puisilla työkaluilla”, eli showhengessä pari settiä erikoisin instrumentein.
Saavuimme ensimmäiseen kylpylään, kirjauduimme hotelliin, roudasimme ja teimme soundcheckin. Sitten rupesimme kyselemään ravintolapäälliköltä aloitusaikaa ja hän ilmoitti, että se on kello 20. Hieman hämmästelin aikaista aloitusta, joten kysyin, että moneenko sitä sitten soitetaan? Johon päällikkö puolestaan iloisena sanoi, että puolilleöin riittää.. Varmistin vielä, että koko ajanko sitä sitten.. Kyllä, neljä settiä. Meille ei vielä tässä vaiheessa ollut selvää, että talossa ei todellakaan kaivattu mitään poppia vaan tanssiorkesteria, mutta sekin selvisi kello 20, kun kävelimme salin poikki lavalle ja salissa istui toinen toistaan kauniimpaa hopeatukkaista permanenttipäätä ja seinässä luki naisten haku.
Sanoin Mosolle salin yli kävellessämme, että ei muuten aloiteta Popmusiikilla vaan Akselin ja Elinan häävalssilla. Ja näin saimme hatusta vedettyä ensimmäisen setin vanhaa tanssimusiikkia, sorsakoskea ja baddingia. Tokassa setissäkin pyrimme jatkamaan samaa linjaa, mutta sali tyhjeni pikkuhiljaa ja kun aloitimme neljättä settiä tyhjälle salille, sanoi ravintolapäällikkö, että kyllä te pojat voitte lopettaa ja panna kamat nippuun. Samalla hän ihmetteli, miksi olemme siellä tiistaina, kun silloin on tanssibändi ja naisten haku ilta ja torstaisin on rokki-ilta duoille ja trubaduureille, tervetuloa jatkossa torstaisin paikalle.
No, sinänsä hyväntuulinen ja onnistunut ilta ei meitä sen enempää vaivannut ja matkamme jatkui seuraavana aamuna seuraavaan kylpylään, jossa tilanne osottautui suurinpiirtein samaksi. Soittoaikaa kysyttäessä selvisi, että urakkamme olisi viisi settiä. Herkkänä kaverina minä potkin seiniä ja kiroilin hetken aikaa, mutta sitten yhdessätuumin päätimme, ettei auta muu kuin ruveta lapioimaan setti kerrallaan. Ravintolayleisö oli kaikenikäistä sekalaista kylpyläasiakaskuntaa, joten päätimme viihdyttää elduomaiseen tapaamme..
Ilta oli erinomainen ja soiton laatukin vain parani loppua kohti ja olimme oikein tyytyväisiä suuresta työmäärästä huolimatta onnistuneeseen iltaan. Siihen saakka kunnes ohjelmatoimisto ilmoitti, ettei maksa meille mitään siitä illasta, koska kylpylä oli ilmoittanut, ettei maksa mitään, kun ei ollutkaan tanssibändi. Ohjelmatoimisto lupasi korvata meille asian useilla uusilla keikoilla.
Pari kuukautta odottelin keikkoja, saaden aina toinen toistaan parempia meriselityksiä, kunnes kyllästyin ja laitoin keikkapalkkion perintään. Kuinka ollakaan, juuri kun olin tämän tehnyt, ilmestyi keikkarahat tililleni ohjelmatoimistolta suoraan. Tämän ystävällisen eleen jälkeen ei ole varmaan yllätys, että tältä ohjelmatoimistolta emme ole saaneet yhtäkään keikkaa tai edes yhteydenottoa sen jälkeen. Tarinan opetus on ehkä se, että täytyy varmistaa aina ohjelmatoimistolta, että ymmärtääkö se mitä myy..
