Vuonna 2007 kesällä minua pyydettiin tuuraamaan basistia hääkeikalle yhteen suomen suosituimmista bilebändeistä. Keikka oli Katajanokan Casinolla, joten puitteet kuulostivat olevan kohdillaan. Kohdillaan oli myös käsitykseni bändistä, joka oli taittanut useamman vuoden jo satoja keikkoja.

Bändin kitaristi toimi yhdyshenkilönä ja käytännön asioiden hoitajana, joten häneltä kysyin biisilistaa. Häissä oli tarkoitus soittaa kaksi settiä eli noin 25 biisiä, mutta hän lähetti minulle noin 70 biisin listan. Tuijotin listaa kauhuissani ja varovasti kysyin tarkentavaa listaa, että oisko mitään käryä mitä noin suurinpiirtein häissä mahdollisesti soitetaan. Hän luetteli puhelimessa listasta parikymmentä biisiä, joista olin kuullut noin puolet ja jopa neljäsosaa soittanut.. No, kotona tutustuin loppulistaan biiseistä ja ajattelin, että kyllähän kaikki sitten keikalla kuitenkin selviää ja ammattimiehet auttavat miestä mäessä.

Saavuin keikkapaikalle noin puolitoista tuntia ennen vetoa. Kitaristi oli hermostunut ja ihmetteli, että missä olen ollut ja hän on yrittänyt saada kiinni yms. Syytä aikaisemman läsnäolon oletukseen ei oikein selvinnyt. Takahuoneessa laulaja makasi pöydällä ja rumpali torkkui aurinkolasit päässä seinänvierustan penkkirivistöllä. Kosketinsoittaja oli mukava mies, joka jutteli niitä näitä ja kitaristi meni edestakaisin ja hoiti käytännön asioita. Kyselin aikani kuluksi tarkempaa biisilistaa ja mahdollisia lappuja biiseistä. Vastauksena oli jotain epämääräistä: ”Kyllä tuo laulaja ne kohta kertoo.” Ja kertoikin.

Viisi minuuttia ennen ekaa settiä hän rupesi rustailemaan niitä lyijykynällään jollekin taskusta löytyneelle paperilapulle ja huuteli niitä samalla bändille. Bändi tunsi kyllä biisit, mutta minä en. Ekassa setissä aiemmin ilmotetuista biiseistä mukana taisi olla pari ja tokassa ehkä saman verran. Yhdestäkään biisistä ei ollut lappuja ja lavalla tilanteet etenivät niin, että mukava kosketinsoittaja huuteli minulle sointuja ja ärtynyt rumpali aurinkolasiensa takaa huuteli sovitusideoita. Molemmat hoitivat asian siis vauhdissa, eli biisien aikana. Loput, missä ei huudeltu, arvailin tai selvittelin ekan kierron perusteella. Kyllä oli hieno kokemus soittaa ammattitaitoisessa bändissä 🙂

Asiaa tuntemattomille tiedoksi, että normaali käytäntö keikoilla ja etenkin tuurauskeikoilla on se, että tarkat listat ilmoitetaan edeltä käsin hyvissä ajoin ja kaikista tai mahdollisimman monesta biisistä toimitetaan myös laput ja niistä mistä ei ole lappuja käydään läpi ennen vetoa. Korrektia on myös kysyä tuuraajalta, että onko kaikki hyvin ja olisiko jotain vielä mitä olisi kiva tietää.

Ei muuten tullut tähän bändiin enää toista tuurauspyyntöä ja oikeastaan ihan hyvä niin 🙂