Seuraavaa tarinaa ovat saaneet kuulla kaikki kanssani samassa keikka-autossa istuneet, kun hauskojen sattumusten kirjoa ollaan vaihdeltu, mutta tällä tavoin yleisesti olen varonut tätä kertomasta, sillä asiakas, eli yleisön edustajahan, on aina lähtökohtaisesti oikeassa.
Muutama vuosi sitten minulla oli ns. minikiertue hieman tavallista pohjoisemmassa, Iisalmi-Puolanka-Salla-Salla-Hyrynsalmi, viisi keikkaa. Minulla oli kitara-banjo-mandoliini-ukulele-setti mukana. Puolangalla kun aloittelin keikkaa, lähimmät kaksi pöytäseurueellista alkoivat pitää kiivasta elämää siitä, että minun tulisi soittaa tanssimusiikkia, humppaa yms. Hetken heitä kuunneltuani, ajattelin, että hitto, palveluammattihan tämä on, joten soitin Sorsakoskea, Jätkän humppaa, Baddingia ja muuta sellaista. Nämä kaksi pöytäseuruetta olivat ilmeisen tyytyväisiä, koska viihtyivät tanssilattialla hyvin. Ensimmäisen setin ja settien välissä olevan tauon aikana ravintola oli täyttynyt ääriään myöten täyteen ja ajattelin näin ollen tokan setin alkaessa, että ”back to busines” ja palasin aikaisemmin suunnittelemaani ohjelmistoon ja ajattelin, että nyt palvellaan myös muita ravintola-asiakkaita. Kaksi eturivin pöytää aloittivat käsittämättömän, vihamielisen möykkäämisen: ”soita sitä humppaa”, ”eksä jätkä nää, että tanssilattia on tyhjä” ja muuta vastaavaa mukavaa soittotunnelmaa ylläpitävää. Möykkä jatkui taukoamatta siihen asti kun olin herkästi ukulelella säestäen tulkitsemassa ”Your Songia” ja eturivin aktiivinen isäntä tuli samanaikaisesti huutamaan korvaani: ”kerää jätkä kamas ja painu vittuun täältä.” Tunnetusti rauhallisena hahmona ( … ) en malttanut enää olla hiljaa, vaan biisin jälkeen spiikkasin: ”Nyt te kaksi pöydällistä siinä edessä lopetatte vittuilun ja annatte mun tehdä työni rauhassa, en minäkään tule teidän työpaikalle vittuilemaan siitä kuinka päin persettä te teette työnne.” Hiljenivät. Eivät jatkaneet suunsoittoa enää, eivät tosin kiittäneetkään, mutta sain soittaa rauhassa loppuun. Ei myöskään kenelläkään keikan jälkeen tuntunut olevan asiaa, toisin kuin yleensä aina joku tulee jotain turisemaan. Sain rauhassa pakata kamani ja painua yöpymistiloihin nukkumaan.
Seuraavalla viikolla Hyrynsalmella tilanne oli vastaava, mutta päinvastainen. Suuressa, siis erittäin suuressa, ravintolasalissa oli muutama asiakas, jotka viettivät normaali ravintolailtaa biljardia pelaillen, pizzaa tilaillen ja odotellen jne. Soittoni ei aiheuttanut minkäänlaista reagtiota kenessäkään. Olimme perheeni kanssa lomailleet Sallassa samalla kun minulla oli pari keikkaa siellä ja tuonakin iltana perheeni yöpyi lähimmässä kylpylässä kun minä kävin elantoa ansaitsemassa Hyrynsalmella, joten en voinut välttyä ajatukselta, että mitä hittoa mä teen täällä. Ajatus sai sen verran suuren vallan, että tokan setin puolen välin jälkeen spiikkasin: Koska te todennäköisesti olette joko kuuroja tai mykkiä, niin se on varmaan ihan sama mitä mä täällä soitan, joten soitan mitä huvittaa.” Tämäkään ei aiheuttanut juuri mitään reagtiota, ainoastaan ravintoloitsija hiukan nosti päätään levyjä plaraillessaan, mutta jatkoi kuitenkin touhujaan normaalisti. Ravintoloitsija tosin kiitteli kovasti keikan jälkeen ja suunnitteli kanssani jopa seuraavaa kertaa, joten kai siellä soittamisessa jotain oikeaakin oli.
