Pohjalaisesta vieraanvaraisuudesta olen kuullut muutamankin tarinan, etenkin ystävältä joka on töissä Seinäjoella, mutta itsekin olen saanut palan maistaa sitä. Muutama kesä sitten oltiin bändin kanssa menossa Lapualle juhannushääkeikalle.
Minä olin edeltävänä iltana ollut Varkaudessa keikalla ja tulin junalla Suomen poikki Seinäjoelle. Bändikaverit tulivat bändikamojen kanssa autolla Riihimäeltä ja olimme sopineet treffit siihen Seinäjoelle. Juna saapui määränpäähän hyvissä ajoin ja päätin aikani kuluksi kiertää vähän paikallisia baareja ja tarjota elävää musiikkia, eli myydä keikkaa siinä samalla.
Ensimmäinen baari näytti oikein sopivalta ja kävi ilmi, että ravintoloitsija itse siinä ruuvaili juuri viimeisiä ruuveja terassilautaan. Kerroin, että ollaan bändin kanssa Lapualle menossa keikalle ja ajattelin kysäistä, että tarvitaisiinko täällä mahdollisesti elävää musiikkia jossain muodossa jossain vaiheessa? Ravintoloitsija ruuvaili kaikessa rauhassa ja vilkaisi minuun kerrottuani asiani ja lausahti: ”Jaa, jos oot Lapualle keikalle menossa, niin jatka matkaas.”…
…Ei tullut keikkaa sovittua ja myöhemmin olen saanut kuulla, että raja Seinäjoen ja Lapuan välillä on melko paksu.. Ja aika harvakseltaan on pääsyt muutoinkin kokemaan pohjalaista tai ylipäänsä länsi-suomalaista vieraanvaraisuutta. Kyllä minua ainakin etupäässä työllistävät Etelä-Suomi, Varsinais-Suomi ja vitostie.
