EL Duon kanssa oltiin viiskymppisillä soittamassa loppukesästä 2007 tai -08. Keikka oli ihan peruskeikka, kaikki kulki hyvin ja mitään varsinaisia yllätyksiä ei tullut soiton aikana.
Kiinnitin tosin huomiota heti keikan alusta saakka salin perällä istuvaan, mustanpuhuvaan, kaksi metriä pitkään, metrin leveään herraan, joka tuimalla katseellaan seurasi keikkaamme, kädet ristissä rinnalla ja välillä olutta siemaillen. En antanut ”reagoinnin” häiritä iloista soitantaamme. Spiikit ja biisit soljuivat eteenpäin ihan mukavissa tunnelmissa. Keikan jälkeen keräilin piuhoja lavalta kyykyssä, kun näin, että tumma jättiläinen lähti vyörymään määrätietoisin askelein kohti lavaa.
Siirryin keräilemään piuhoja ja itseäni hiukan taaemmaksi ja ikään kuin ojensin Mosolle mahdollisuuden kommunikointiin. Ajattelin vain, että mitähän nyt seuraa.. Mies kysyi Mosolta, että saako vaihtaa pari sanaa, johon Moso tietenkin vastasi myöntävästi. Mies paiskasi kättä Moson kanssa ja sanoi: ”Kiitos, aivan helvetin upea keikka, olette loistavia, nautin joka tahdista!”….
Tässä oli hyvä esimerkki kuinka suomalainen juhlii ja osallistuu, mutta myös siitä, ettei kannata tehdä liiaksi oletuksia..
