Mä olen oikein erinomaisen hyvä unohtamaan pikkuasioita, joka etupäässä johtuu siitä, ettei ole vakio setuppia, kokoonpanoa tai ohjelmistoa, mutta välillä on tuntunut siltä, että aina jotain puuttuu ja sitten sovelletaan. Näitä tarinoita on tietysti lukuisia ja soittokaverit voivat varmasti kertoa lisää siitä kuinka hikikarpalot ovat kohonneet ohimoille mun kanssa, mutta tässä neljä ekaa, mitä mieleen tuli:
Kymmenkunta vuotta sitten tehtiin keikkaa bändillä vaihtelevissa kokoonpanoissa niin, että mä soitin sekä kitaraa että pianoa. Hääkeikka oli myyty Ruotsinpyhtäälle, jonne lähdettiin nelihenkisenä. Oltiin hyvissäajoin paikalla, kuten tavallista, roudattiin kamat ja ruvettiin virittelemään. Sähköpianokin oli komeasti kannettu lavalle kun rupesin etsimään pianon ja soundimodulin välistä midipiuhaa. Kaikki mahdollisia muita piuhoja, xlr:iä, plugeja, virtapiuhoja, jatkoroikkia, oli yllinkyllin ja liikakin, mutta ei sitä ainokaista pientä midipiuhaa. Basistinvirkaa teki silloin kokenut keikkamuusikko Timo Aalto, jolla oli tietty kontakteja myös ympäri Kymenlaaksoa ja niinpä Timo soitteli tuttaville piuhan perään, mutta eihän vanhan liiton musikantit olleet kuulletkaan mistään midipiuhasta, joten piano seisoi jalustallaan nätisti koko keikan kenenkään siihen koskematta. Kyllä hääväki varmasti mietti, että on erikoinen koristelu bändillä.
Viitisen vuotta sitten paljon keikkaa ja joskus enemmän kuin yksi keikka lauantaisin. Näin sattui myös sitten tuona elo-syyskuun lauantaina, kun meillä, EL Duon kanssa, oli synttärikeikka Hausjärvellä ja baarikeikka Varkaudessa(!!!??). Olin varustanut auton osittain kaksilla kamoilla, jotta roudaamiseen ei tuhraantuisi aikaa. Kaikkea ei kuitenkaan ollut kaksia, esim valoständejä oli yksi ja niinhän tuo musta ständi unohtui kiireessä mustalle seurojentalon lavalle. Varkaudessa olimme periaatteessa ihan hyvissäajoin, mutta kun pimeässä baarinnurkassa tajusimme jotain olennaista puuttuvan, niin viritellessä huonolla menestyksellä valoja oven päälle, naulakkoon ja seinälle, aloitimme jo muutenkin myöhäiseksi sovitun keikkamme noin puoli tuntia myöhässä. Muuten keikka ja keikat menivät ihan hyvin ja Lappeenrannassa valot osuivat välillä meihinkin.
Kolme neljä vuotta sitten mulla oli keikka päiväkotiryhmille Turengin kirjaston aulassa. Silloin muutenkin kiersin kitaran, banjon, mandiliinin ja ukulelen kanssa, joten hassunhauskat soittimet sopivat hienosti myös lastenlauluihin. Paikalla piti olla jo puoli kahdeksan maissa aamulla, sillä ensimmäinen ryhmä oli tulossa yhdeksältä. Huomisin siinä sitten roudaillessa, että olin unohtanut ottaa miksauspöydän mukaan. Hätäpäissäni soitin parille kolmelle tuttavalle Turengin ympäristöstä, ettei sattuis tiskii olla heittää kirjastolle… No, ei ollut tai se ei ainakaan saapuisi mitenkään ajoissa. Hikikarpalot valuen nostin kajarit pystyyn ja päätin, että laitan laulumikin suoraan kajariin ja kielisoittimilla pistelen menemään akustisesti. Pelastukseni oli kaikuisa, kivinen aulatila, josta sain kaiun talon puolesta sekä lauluun että soittimiin. Kukaan ei varmuudella huomannut mitään, sillä itsekin olin häkeltynyt kaiken toimiessa sittenkin ihan oivallisesti. Ja kauniit kiitokset sain järjestäjältä päivän päätteeksi.
Kaksi kertaa musikantin urallani olen sen miksauspöydän unohtanut ja toinen kerta oli viime keväänä kun lähdin Määtän Apen kanssa triokeikalle Lappeenrantaan, jossa oli paikallinen tuuraava rumpali Mikko Taipale, tuttu mm. yölinnusta ja Tuttiorkesterista. Lähdin bändikämpltä vähän turhan isolla kiireellä Apea hakemaan, vaikka varsinaisesti ei ollut vielä mitään kiirettä, ajatellen että eiköhän tässä nyt kaikki jo ole.. Vasta Lappeenrannassa sisään roudaillessa huomasin pöydän puutteen. Se olikin sitten hienoa ottaa nolona vastaan, tuuraava kovan luokan ammattimies, kysyen, ettei sulla tiskii sattuis oleen.. Ei ollut, mutta sama ammattimies oli myös paikallisen jazzyhdistyksen jäsen, jonka kokoontumispaikka sattui olemaan sama baari kuin missä soitimme ja nöyrästi yhdistyksen puheenjohtajalle kun soitimme, löysimme ja saimme lainaan takahuoneesta heidän aktiivimikserin. Se tosin sopii hirveän huonosti aktiivikaappien kanssa, mutta löysimme tiskistä kajareita rikkomattoman ulostulon kuitenkin. Soundimaailma alkuun ainakin oli joko outo tai huono, mutta sain ruuvailtua keikan edetessä siitä ihan kelvollisen.. Kyllä taitaa Taipaleen Mikko lämmöllä muistella tuurauskeikkaansa.
