Reilu vuosi sitten sattui keikkauran ehkä yksi merkillisimmistä episodeista, joka oli myös elävä esimerkki keikkamuusikon kyykyttämisestä ja turhasta ongelmien järjestämisestä niin, että ongelma oli ongelma.

Olin sopinut keikan parinkymmenen kilometrin päähän Riihimäestä kyläbaariin. Olin käynyt muutaman kerran aikaisemminkin samassa baarissa keikalla. Jostain syystä kuitenkin keikan sopiminen puhelimella oli vaikeaa ja niin ollen kävinkin pari kertaa ohi ajaessani sopimassa keikkaa, kunnes viimein se saatiin sovittua. Olin käynyt aikaisemmin trubana sekä EL Duolla ja kun duokeikkaa sovittiin ravintoloitsija kysyikin, että tulemmeko EL Duolla. Silloin minulla oli ajatus, että halusin tehdä keikan multi-instrumentalisti Martinin kanssa, ihan vaan vaihtelun vuoksi ja siksi, että se on ihan toisenlaista kun duossa on kaksi sointujen soittajaa ja samalla olisimme voineet soittaa myös jotain Martinin ohjelmistoa. Joten vastasin, että tulen toisen kaverin kanssa Ilkka Esselström Duo –nimellä. Ravintoloitsija ei ilmeisesti ymmärtänyt tätä asiaa, koska lähetettyäni keikkajulisteet hän soitti perään, että piti olla EL Duon julisteet, ei minun omat. Sanoin hänelle puhelimessa, että hän voi kirjoittaa julisteeseen, että tulemme duolla, mutta I.E.duolla. Kuvittelin, että asia oli sillä selvä.

Keikkapäivänä Martin ajoi Helsingistä luokseni, nappasi kyytiin ja siitä ajettiin sitten keikkapaikalle. Hämmästelin hieman, että keikkajulisteessani luki ”El Duo”, mutta muina miehinä kannoimme kamaa sisään, kun ravintoloitsija tuli kysymään, että miksi on väärä duokaveri, piti olla se pitkätukkainen kikkarapää, joka niitä rumpuja taputtelee? Sanoin hänelle, että ei tarvitse huolia, hoidamme varmuudella hyvän musiikki-illan. Tämä ei käynyt hänelle. Hän alkoi tiukkaamaan minulta, että mitä hän sanoo asiakkaille kun on luvannut rumpujen soittoa ja nyt niitä ei tulekaan, asiakkaat pettyvät, tulevat valittamaan ja se on sinun vikasi. Aluksi yritin rauhoitella ja sanoin vain, että eihän tässä nyt mitään hätää ole, mutta hän vain jatkoi ja sanoi, että olin pettänyt sopimuksen ja näin ei oltu sovittu. Siinä vaiheessa jo hiukan hermostuin ja sanoin, että annan mun nyt vaan roudata rauhassa ja tehdä työni. Hetken päästä tuli toinen ravintoloitsija ja sama väittely jatkui. Kanta-asiakkaatkin huomasivat tämän ja olivat tietenkin ravintoloitsijan puolella ja alkoivat huudella minulle: ”Mikä vitun elvis sä kuvittelet olevas, painu kotiis laulamaan.” Väittely kiihtyi niin, että ravintoloitsijat sanoivat minulle, että jos en rauhoitu, he kutsuvat poliisin. Jos vastasin, että kutsukaa mun puolesta vaikka armeija… Lopputulos oli kuitenkin se, että he vastasivat olevan kaksi vaihtoehtoa: joko El Duo soittaa tai sitten voimme lähteä.

Ymmärtäisin asian vakavuuden jos El Duolla olisi fanilauma perässä seuraamassa joka keikalle, mutta tällä kertaa tuntui kuitenkin olevan kysymys vain ravintoloitsijan jostain pakkomielteestä tai muusta sellaisesta. Keskustelin pihalla Martinin kanssa asiasta. Hän sanoi, että hän voi ajaa takaisin Helsinkiin, sillä hän ei missään tapauksessa halua soittaa tällaisen vastaanoton jälkeen. Soitin Mosolle ja kysyin, että mahtaaako olla kiireitä, pääsisikö hän keikalle. Moso sanoi vasta nauttineensa ruoan kanssa puoli pulloa viiniä, joten jos hän saa pojastaan kuskin, niin voi tulla. Moso soitti pojalleen, joka oli juuri sihauttanut siideritölkin auki, muttei ollut kerennyt juomaan pisaraakaan, joten Moso sai kyydin. Soitimme keikan, joka oli hyvä. Asiakkaat tarjosivat meille muutaman juomankin, joten kaiketi keikka meni niin kuin pitikin. Sain Moson pojalta kyydin kotiin keikan jälkeen. Yleensä kotiin palattuani laitan puhelimen kiinni ja painun nukkumaan mahdollisimman nopeasti, mutta tällä kertaa vaimo oli vielä hereillä ja jäimme keittiöön rupattelemaan, kunnes 03:08 soi puhelin ja illan keikkaravintola soitti. Hämmästelin vaimolle, että mitä ihmettä nyt ja vaimo sanoi, että vastaa nyt ihmeessä, jos vaikka jotain unohtui.

Ravintoloitsija sanoi, että heiltä on hävinnyt kassasta 200e. Maksoiko hän vahingossa liikaa? Sanoin, että et maksanut, laskimme ne yhdessä. Hän puolestaan sanoi, ettei ole vaihtoehtoja. Sanoin edelleen, että laskimme ne yhdessä, kyllä kaikki on niin kuin pitääkin. Hän sanoi tarkastavansa kamerat. Siihen sanoin, että ole hyvä vain, sittenpähän selviää. Sanoin puhelun jälkeen vaimolle, että varmistivat vain, etten koskaan enää käy keikalla kyseisessä ravintolassa. Harmi on se, että sama ravintoloitsija on ostanut toisenkin baari 20 kilometrin läheisyydestä, missä olen vuosien aikana käynyt paljon keikoilla. Enää en käy siis sielläkään.