Kun en ole muistanut vielä mainita muistelmia tehdessäni, niin mainitsen nyt, että tarinat joita kerron eivät ole jättäneet traumaa tai henkilöt, jotka esiintyy tarinoissa, en muistele pahalla. Itseäni kokemukset lähinnä hymyilyttävät nykyään ja jos joku itsenä täältä tunnistaa, niin kaikella rakkaudella kirjoitan.
Kymmenkunta vuotta sitten kiersimme bilebändin kanssa melko tiuhaan ja kesän keikkojen jälkeen porukalla oli päätetty pitää saunailta, ikään kuin hyväksi pisteeksi hyville keikoille. Keikkojen aikana oli tullut myös selväksi, että kakkoskitaristin virkaa tekevä kaveri oli ehkä hieman viraton bändissä, koska hänen osuutensa oli vain mukava lisä ja ilmankin olisi pärjännyt. Mukava mies kyllä ja kaiken lisäksi hirvittävän lahjakas multi-instrumentalisti. Meidän keikoilla hän soitti kitaraa ja saksofonia. Saksofonin hän oli lainannut minulta. Lainasin sitä mielelläni, että saatiin hienoja keikkoja tehtyä.
Kun tulimme viimeiseltä keikalta saunaa lämmittelemään, tyhjentelin siinä autoa ja peräkärryä samalla ja ajattelin, että siirrän tuosta tuon saksofonini bändikämpän puolelle kun yhteistyömme fonistin kanssa ei ainakaan toistaiseksi jatku ja saatan sitä itsekin tarvita ja joka tapauksessa soitin oli minun. En muista miten ilta päättyi, mutta aamulla selvisi, että kaveri oli ottanut fonin matkaansa kotiin lähtiessään. Soitin hänelle sitten viikolla ja kyselin soittimeni perään ja sanoin, että voisin tulla vaikka hakemaan sitä. Jo siinä vaiheessa hän kysyi: ”Miksi?” Sanoin tarvitsevani siitä äänityshommiin. Ja jos en väärin muista, niin siinä yhteydessä taisin kyllä mainita myös siitä, että toistaiseksi nyt ei ainakaan keikkoja ole.
Luulin haettuani soittimen, että asia oli siinä, mutta hän soitti minulle takaisin parin viikon jälkeen ja sanoi jotakuinkin näin: ”Koskas mä saisin sitä fonia takaisin, kun pitäis vähän harjotella?” Olin niin tyrmistynyt kysymyksestä, että en voinnut sanoa muuta kuin: ”Oota mä soitan sulle kohta.” Oli pakko vähän miettiä, että mitä tällaiseen kysymykseen yleisesti ottaen kohteliaasti vastataan. Taisin soittaa takaisin ja sanoa, että toistaiseksi tarvitsen fonia itse ja yhtään merkattua keikkaa ei ole ainakaan nyt bändille, mikä olikin totta. Hän ei varsinaisesti ihan oikeasti saanut kenkää, vaan aloin jo siihen aikaan pikkuhiljaa siirtyä case by case –tyyppiseen keikkasuunnitteluun, eli tilauksen mukaan koottiin ja kootaan edelleen ryhmä ja ohjelmisto.